Karoliina ja Jenna

Maksakirroosi

Maksakirroosissa maksakudos alkaa muuttua sidekudokseksi.

Johtuu:

-          Runsas alkoholinkäyttö

-          Virtsatietulehduksen aiheuttama maksatulehdus

-          Myrkyt

-          Rasvamaksa (vyötärölihavuus)

-          Autoimmuunimekanismilla syntyvät maksa/sappiteiden tulehdukset.

Oireet:

Alkuvaiheessa maksakirroosi ei aiheuta mitään oireita, siksi sitä voi sairastaa pitkäänkin ennen oireiden tuloa. Oireet tulevat, kun maksa ei enää pysty hoitamaan tehtäviään. Oireita ovat ihon keltaisuus, ruoansulatushäiriöt, ruoansulatuskanavan verenvuoto, väsymys, laihtuminen, ihon kutina, kuume ja ylävatsakivut.

Hoitamattoman maksakirroosin komplikaatioita ovat ihon hämähäkkiluomet, miesten rintarauhasten suurentuminen, kivesten surkastuminen, impotenssi, kämmenten ihon punoitus ja ruokatorven laskimolaajentumat jotka voivat puhjeta. Potilas voi sairauden loppuvaiheessa vajota ns. maksakomaan.

Tutkimukset:
Ultraäänitutkimus, koepala maksasta ja verikokeita: S-ASAT-, S-ALAT- JA S-gamma-GT-arvot.

Hoito:
Maksakirroosin johtaneiden tekijöiden parantaminen on tärkeää. Jos potilaan maksakirroosi johtuu jostakin muusta kuin alkoholista, tai potilas on ollut vuoden raittiina, voidaan mahdollisuuksien mukaan suorittaa maksasiirto.

Haimatulehdus

 Haimatulehduksella tarkoitetaan haiman kudoksen tulehtumista sisäisten ärsyttävien teikijöiden johdosta. Haimatulehdusta eivät aiheuta bakteerit, vaan haiman itsensä tuottama kudoksia ärsyttävä entsyymi.

- Oireet: Akuutti haimatulehdus aiheuttaa taudinkuvaltaan nopeasti alkavan vakavan tulehduksen. Tyypillistä sille on äkillinen, kova, vyömäisenä ylävatsalla esiintyä vatsakipu, joka säteilee myös selkään. Yleensä oireiluun liittyy myös pahoinvointia ja oksentelua. Mikäli tauti etenee vakavammaksi, ilmenee myös yleistilan laskua ja kuumetta. Muita hyvin vaikean haimatulehduksen merkkejä ovat hengitysvaikeudet, virtsantulon loppuminen, sekavuus ja sokin oireet (jano, hikoilu, kylmä iho, sydämentykytys, tajunnantason lasku), laudankovat vatsanpeitteet ja suolen toiminnan lamaantuminen. Vaikeassa taudin muodossa voi olla kyse nekrotisoivasta pankreatiitista, haimatulehduksen muodosta, jossa haimakudosta menee kuolioon ja tuhoutuu peruuttamattomasti. Edellä mainitut oireet vaativat päivystyksellisiä lääkärin tutkimuksia ja vastaanotolle on syytä hakeutua välittömästi.

- Tutkimukset: Paras tutkimus haimatulehduksen seulontaan on virtsan trypsinogeeni 2:n määritys liuskakokeella. Virtsan tai seerumin kohonnut amylaasipitoisuus viittaa haimatulehdukseen, ja riittävän korkea arvo on diagnostinen, mutta amylaasipitoisuus ei korreloi taudin vaikeusasteeseen. Seerumin lipaasipitoisuuden määrittämistä saatetaan myös käyttää. Haimatulehduksen vaikeusasteen selvittämisessä seurataan veren tulehdusarvoa eli CRP:tä. Radiologisista tutkimuksista parhaat ovat vatsan varjoainetehosteinen tietokonetomografia ja magneettikuvaus, mutta myös ultraäänitutkimusta voidaan käyttää apuna.

- Hoito: Haimatulehdus hoidetaan sairaalassa. Hoidon perustana on riittävä suonensisäinen nesteytys, hengityksen ja verenkierron tukeminen, huolellinen seuranta ja kipulääkitys. Jos haimatulehdus johtuu sappikivitaudista, voidaan hoitona käyttää ERCP:n yhteydessä tehtävää sfinkterotomiaa eli sappitiehyen pääteosan (pohjukaissuolinystyn) halkaisua, jolloin tiehyeeseen kiilautunut sappikivi saadaan poistettua. Vaikeaa haimatulehdusta hoidetaan suojaavalla antibioottihoidolla, nesteytyksellä sekä toisinaan leikkauksella, jossa poistetaan tuhoutunutta haimakudosta. Vaikeaa haimatulehdusta sairastava henkilö saattaa tarvita teho-osastohoitoa, ja kuolleisuus vaikeaan tautimuotoon on 2–16 prosenttia. Suurin osa kuolemista johtuu tulehduksen aiheuttamasta elinvauriosta. Haimatulehdus saattaa parantumisenkin jälkeen uusiutua, ja paras ehkäisykeino on alkoholin välttäminen.